Politiikan kulttuuria

Kulttuurialalla toimiva ystäväni otti huolestuneena yhteyttä ja kyseli, että eikö mitään voisi todellakaan tehdä hallituksen älyttömyyksille. Hetkeä aiemmin oli uutisoitu hallituksen suunnitteleva rajua leikkausta kulttuurilehtien vuotuiseen tukeen - budjettiesityksen mukaan kulttuurilehtituki vähenisi 15 prosenttia. (http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/vasen/id43457.html)

Korkeasti koulutettu ja yleensä hyvin asioista perillä oleva ystäväni ei lyhyen keskustelun perusteella vaikuttanut ymmärtävän budjettineuvottelujen lainalaisuuksia. Rahallisesti pientä 121000 euron leikkaustarvetta ei voitaisi kattaa siirtämällä varoja esimerkiksi tiemäärärahoista suoraan kulttuurilehdille. Yksikään rakentamatta jäänyt siltarumpu ei maamme poikkeuksellisen laajan ja asiantuntevan kulttuurilehtien verkoston tulevaisuutta pelastaisi.

Tyypillinen humanisti, olisin voinut ajatella, mutta valitettavasti olen ollut havaitsevanani samankaltaista epätietoisuutta kaikenlaisissa elämäntilanteissa taivaltavissa tuttavissani. Politiikka joko kiinnostaa todella paljon, tai sitten ei yhtään - jolloin poliittisesta järjestelmästä ei mitään myöskään tiedetä. Passiivisuus ei aiheuta ongelmia niin kauan kuin kaikki menee hyvin, mutta tiukassa tilanteessa voi hätä kasvaa nopeasti tarpeettoman suureksi. Sillä kyseinen, budjettimaakareiden sielunmaisemaa ymmärtäville loogiselta tuntuva 15 prosentin juustohöyläys ei välttämättä musertaisi institutionaalisia toimijoita, mutta äärimmäisen tiukassa taloudellisessa tilanteessa toimivat pienlehdet se kaataa varmasti.

Hallitus ei ole ylimaallinen instituutio, jumalten postitoimisto, jonka tuomiot ovat lopullisia. Budjettiesityksen edessä ei kannata lannistua edes kulttuuriväen, joka on tottunut pyytämään vähän ja saamaan vielä vähemmän. Teräväsanaisella, mutta rakentavalla argumentaatiolla voidaan tilanne vielä korjata. Kannattaa vedota kulttuurin itseisarvon sijasta esimerkiksi työllisyyteen – moni kriitikko ja toimittaja on aloittanut pienlehdissä nälkäpalkkaisena avustajana – tai sitten esimerkiksi tulevaisuuden vientinäkymiin. Jos haluamme tehdä kulttuurista yhden maamme tärkeimmistä vientisektoreista, tulevaisuuden dynamon, on meidän varmistettava, että toimintaedellytykset ovat kunnossa kautta linjan. Sama argumenttien uudelleenkohdistus pätee muuten kulttuurin lisäksi muillakin aloilla. Kasvottomalle hallitukselle kannattaa puhua kieltä, jota se ymmärtää.

Jos politiikka itsessään ei kiinnosta nuoria ja nuoria aikuisia, niin jotain on markkinointiosastolla pahasti pielessä. Kulttuurilehtituen leikkaaminen tai leikkaamatta jättäminen on nimittäin politiikkaa, sitä ruminta itseään. Voisi olla parempi nimittää sitä kansalaisvaikuttamiseksi tai huolenpidoksi yhteisistä asioista, jolloin ikävä p-sana vältettäisiin. Tärkeinä pitämiinsä ongelmiin pitäisi puuttua, kutsui puuttumista millä nimellä tahansa. Kaikki on vielä mahdollista niin budjettineuvotteluissa kuin Suomalaisessa demokratiassakin.

Juhana Harju, Turku

Kommentit