Nuoria kannustettava yhteiskunnalliseen toimintaan
Suomen hallitus selvittää mahdollisuutta alentaa kunnallisvaalien äänestysikärajaa 16-vuoteen. Tarkoituksena on nuorten yhteiskunnallisiksi toimijoiksi saaminen jo varhaisessa vaiheessa, jotta nuori oppisi yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja toimimisen muodon sekä oppisi näin olemaan mukana päätöksenteossa myös vanhemmalla iällä.
On totta, että nuoria, mutta myös varttuneempiakin, passivoituu vaalien aikaan ja he jättävät käyttämättä äänioikeuttaan. Syitä on monia; Omien vaikuttamismahdollisuuksien ajatellaan olevan mitättömät, yhdellä äänellä ei voi vaikuttaa, sopivaa ehdokasta ei ole, puolueilla ei ole eroa, vaalipäivänä sataa… Nämä kaikki seikat, ja vielä enemmänkin, ovat heidän perusteinaan äänestämättä jättämiseen. Miten sitten saada nuoret tulemaan yhteiskunnallisesti aktiivisiksi?
Mielestäni on syytä lähteä viemään asiaa eteenpäin juuri nuoren näkökulmasta katsottuna. Äänioikeusikärajan alentaminen ei ole oikea ratkaisu, sillä 16-vuotias ei välttämättä ole vielä riittävän kypsä tekemään itsenäisiä päätöksiä tärkeissä ja laaja-alaisesti vaikuttavissa asioissa. Tähän liittyen ongelmaksi muodostuu sosiaalinen paine äänestystilanteessa. Joku muu henkilö saattaa onnistua painostuksellaan saamaan nuoren äänestämään kyseisen painostajan toivomaa ehdokasta. Tämä ei palvele demokratiaa, vaan saa aikaan vinoutuneen äänestystuloksen. Sama ongelma liittyy alle 18-vuotiaana ehdokkaana olemiseen ja mahdollisesti valituksi tulemiseen. Silloinkin painostuksen vuoksi, nuori ei välttämättä voi tai uskalla tuoda omia näkemyksiään esille.
Nuoria tulee kaikin tavoin kannustaa ja opastaa tulemaan mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan, kun he saavuttavat 18-vuoden iän. Siihen saakka nuorella tulee olla aikaa ja tilaa miettiä omia valintojaan ja näkemyksiään ja tehdä niistä itsenäiset johtopäätökset sitten, kun hän on täysi-ikäinen.
On paljon asioita, joilla voidaan aktivoida nuoria ilman äänestysikärajan alentamista. Nuorisoparlamentti on vaihtoehto, jossa alaikäiset nuoret saavat
hyvin kosketuksen asioiden hoitamiseen ja mahdollisen kipinän tulevaisuudelleen. Nuorisoparlamenttien toiminnan tukeminen on tärkeää, sillä se on yksi tie, jolla mahdollistetaan alle 18-vuotiaiden aktivoituminen ja mukana oleminen heille tärkeiden asioiden hoitamisessa. Nuorisoparlamentti voi tehdä tarpeellisiksi katsomistaan asioistaan aloitteita ja keskustella niin lautakuntien jäsenten, valtuutettujen kuin viranhaltijoidenkin kanssa edustamalla alaikäisten näkökulmaa.
Muita tapoja voisi olla esim. kunnanvaltuutettujen sekä muiden luottamushenkilöiden ja koulujen (yläasteiden ja toisen asteen) yhteistyössä tietyin väliajoin järjestämä keskustelutilaisuus, jossa nuoret ja päättäjät saisivat vaihtaa ajatuksia ja nuoret voisivat nostaa esille kaipaamiaan tai parantamisen kohteena olevia asioita. Nuorten on todennäköisesti helpompaa ottaa esille asioita tällaisessa rennommassa ilmapiirissä ja tuttujen kavereiden tukemana kuin tilanteessa, jossa kouluikäinen nuori on yksin kokeneempien päättäjien seurassa.
Uskon näiden keinojen olevan tehokkaampia ja nuorta itseään enemmän hyödyttävimpiä kuin äänestysikärajan laskeminen. On syytä keskittyä alle 18-vuotiaiden aktivoimiseen sellaisin mahdollisuuksin, jotka soveltuvat parhaiten heidän elämäntilanteeseensa, jossa lyhyen aikavälin asiat saattavat olla etusijalla.
Äänestäminen kannattaa, jokainen ääni on tärkeä. Suomi on historiallisesti ollut säätämässä ensimmäisten maiden joukossa yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Vielä nykyäänkään kaikissa maissa ei ole yhtä hyvää ja demokraattista järjestelmää. Tällaisissa autoritaarisissa järjestelmissä yleinen vaikuttaminen on vaikeaa,
mutta demokratiassa se on jokaisen etuoikeus, jota ei kannata jättää käyttämättä.
Juuso Alatalo, Mynämäki.
Kommentit